Salattujen elämien salatut elämät

Tämä on leikkaamaton versio Salattujen elämien salatuista elämistä! Tv:stä tuleva prime time –aika vaatii tiettyjä rajoitteita siitä mitä voidaan näyttää. Tässä alkuun hieman tiivistelmää mitä oikeasti on tapahtunut:

 

Seppo Taalasmaa erosi vaimostaan Ullasta, joka eron jälkeen lähti Amsterdamiin viettämään rietasta elämää. Sepon kaapista tulo eli kaappihomous oli Ullalle liikaa. Ulla oli jo nuoresta asti huomannut, ettei Seppo oikein ole ns. täyden mitan mies ainakaan hänen kanssaan ja senpä vuoksi Ulla olikin aikoinaan siittänyt Elinan vieraan miehen kanssa. Seppo sen sijaan innostui löydettyään vihdoin itsensä ja senpä vuoksi hänet tunnetaankin nykyisin myös nimellä "Nahkahomo". Sepon poliittinen aatemaailma on myös jotain ihan muuta kuin on annettu ymmärtää.

Ismo Laitelan todelliset ongelmat ovat paljon suurempia ja vakavampia kuin on annettu ymmärtää.

 

Paskapuheet sikseen. Kyllä juonenkäänteet selviävät tässä ajan mittaan. Hypätkäämme suoraan erääseen ratkaisevaan kohtaukseen mukaan:

Ulla: Siis mikä sulla on oikein ollut, kun sulla on täällä kaapissa tällaisia nahkavaatteita ja joku tällainen piiskakin? Eihän meillä ole hevostakaan! Vai mihin tällainen piiska on tarkoitettu?!

 

Seppo: No tuota, se nyt on vain sellainen… ajattelin että jos joskus tarvitsisi. Se on sellainen antiikkipiiska.

Ulla: Antiikkipiiska?! Kyllä tässä nyt haisee palaneen käry! Kerrohan nyt suoraan mikä mies sinä oikein oletkaan?!

 

Seppo: No ei kait se auta kuin tunnustaa kaikki. B-rapun miehiähän minä olen ollut koko elämäni. Sitä sydänkohtaustakin aikoinaan esitin, jottei olisi enää tarvinnut sinun kanssa "urheilla", kun ei sitä koko elämäänsä jaksa olla jotakin muuta kuin onkaan. Pitihän tämä kertoa aiemmin mutta ei ole tullut kerrottua…

Ulla: Voi hyvänen aika…!!! Se on kuule homo nyt sillä tavalla, että me erotaan!

 

Seppo: Käyhän se minulle Sitä tässä oikeastaan on vähän niin kuin toivonutkin, vaan ei ole uskaltanut ottaa asiaa esille..

Ulla: No tulipahan kerralla selväksi! Ilmanko sinusta ei ole koskaan ollut mihinkään tuolla kammarissa! Ja minä tyttö olen puutoksessa elänyt koko elämäni! Kuule, nyt loppuu tämä nunnan elämä! Lähden tästä saman tien Amsterdamiin viettämään niin rattoisaa elämää, että siinä on hollannin pojat ihmeissään!

 

Seppo: Ymmärtäähän tuon. Minä se ajattelin sitten tulla julkisesti kaapista pois ja lähteä mukaan politiikkaan. Että hyvät jatkot vain sinulle, Ulla.

Ulla: Sitä samaa vaan sinulle!

 

Tanja: Kuulehan Ismo, kun olet pyörinyt paljon kaupungilla sen jälkeen kun häädin sinut elämästäni, niin oletkos nähnyt Juuliaa viime aikoina?

 

Ismo: Eeee…nn.. E-een ole nähnyt. Kuinka niin?

Tanja: No kun Juulia lähti aamulla kouluun eikä ole näkynyt koko päivänä ja tässä alkaa sentään jo yömyöhä olla. Missähän se Juulia mahtaisi olla. Ei kait vain jotain ole sattunut…?

 

Ismo: Eiköhän se Juulia ole ihan hyvässä lihassa.. köh, köh… Siis että varmasti vain tuottaa jollekin iloa nyt, eikä ole mitenkään kaikkien tavoittamattomissa…

Tanja: Tämä ei kyllä ole mitenkään Juulian tapaista hävitä nyt noin vain jonnekin. Jotakin on varmaan nyt sattunut. Soitan poliiisille!

 

Ismo: Ei, e,i ei, älä soita! Kyllä se Juulia vielä löytyy, ei poliisikaan vielä ota asiaa hoidettavakseen, kun täysi-ikäinen ihminen ei ole ollut vasta kuin vähän yli 12 tuntia poissa. Odotellaan nyt kaikessa rauhassa ja kyllä sinä Tanja rakas vielä Juulian kohtaat.

Tanja: En kestä jos Juulialle on jotain sattunut….


Ismo: Mitäs jos nukuttaisiin kaikessa rauhassa yön yli ja katsotaan sitten huomenna? Voisin jäädä tänne sinun luokse yöksi, ettei tarvitse yksin huolehtia, sikäli jos sinulle käy?

Tanja: No jää sitten, mutta vain yhdeksi yöksi.

 

Aamulla Tanja lähti töihin ja oi huolen murtamana järkyttyneessä mielentilassa. Aamun kääntyessä keskipäiväksi, Ismo soittaa Tanjan luota Tanjalle töihin:

Ismo: No hei Tanja. Minulla on hyviä uutisia. Juulia kävi tässä pyörähtämässä.

 

Tanja: Ihanko totta? Oliko Juulia kunnossa?

Ismo: Ei mitään huolta, hyvinvoivalta näytti. Sanoi että tarvitsee nyt hieman yksinoloaikaa ja tulee siten takaisin kun taas jaksaa nähdä muita ihmisiä. On kuulemma ollut niin rankkaa viime aikoina, että pieni tauko kaikesta tekee kuulemma hyvää.

 

Tanja: Voi kuinka ihana kuulla… Mutta silti ihmettelen miksei Juulia itse ilmoittanut lähdöstään. Ei ollenkaan Juulian tapaista häipyä noin vain.

Ismo: Onhan Juulialla ollut kaikenlaista. Ensin selvisi ettei äitinsä olekaan äiti, sitten sevisi oikea äiti, siskon HIV-positiivisuus, isä paljastui raiskaajaksi ja minäkin menin läpsäyttämään Juuliaa…

 

Tanja: No on Juulialla kyllä ollut kieltämättä kovat ajat. Lopetti sen lääkiksenkin silloin. No, hyvä että asiat ovat kunnossa. Nähdään illalla sitten. Jos voisit olla tukenani Ismo, kun nyt on tällainen vaikea tilanne?

Ismo: Ilman muuta! Mitäs sanoisit jos tekisin illaksi oikein hienon aterian meille?

 

Tanja: No ei tässä nyt oikein ruoka maistu eikä sinun tartte tehdä. Riittää kun olet vain läsnä.

Ismo: No kaikkihan on kunnossa. Nähdään illalla, kokkaan meille oikein hienon aterian!

 

Puhelun jälkeen Ismo lähti käymään salaisilla kätköillään. Ismo käveli metsikköön ja kaivoi maata. Aikansa lapioituaan hän löysi etsimänsä Nimittäin eilen kuristamansa Juulian ruumiin. Ismo sahasi ruumiin sopiviksi paloiksi ja asetteli sitten Juulian jääkiekkokassiinsa sopivaksi möykyksi. näin hän matkasi takaisin Tanjan kotiin ja alkoi valmistaa Juuliasta lihakasta ja herkullista illallista…

 

Ismo: No hei Tanja. Dadaa! Katsohan mitä olen sinulle tehnyt.

Tanja: Voi Ismo kun sinä osaat olla niin kultainen. Oikein kynttiläillallinen. Mitäs meillä on ruokana?

 

Ismo: Tämä onkin eksoottista. Et varmasti koskaan ole maistanut tällaista! Tässä meillä on lihaa enimmäkseen ruokana. Perunoita keitin meille myös!

Tanja: Mitäs nämä kukkakaalin näköiset jutut oikein ovat?

 

Ismo: Ööö.. Ne ovat sellaista pässinaivohyytelöä.. niin juuri sellaista! Ajattelin että tänään syödäänkin jotain ihan muuta kuin sitä perinteistä nakit ja muusit–ruokaa. Että ei muuta kuin istukaahan alas, madame Jääskeläinen!

 

Tanja: No kylläpäs tämä on enemmän kuin olisi tarvinnutkaan…

----------------------------------------------------------------------------

 

"Tunteisiin….." (jatkuu ensi kerralla)